Ohjelmoija, UX-suunnittelija, graafikko, pomo ja kaikki muut. Tällaista elämä ohjelmistotalossa oikeasti on
Perjantai lienee hyvä hetki laittaa hetkeksi syrjään järjestelmäarkkitehtuurit, API:t, käyttöönotot, käyttöliittymäluonnokset, deadlinet ja kysymys ”voidaanko tämä tehdä vielä tänään?” ja katsoa IT-alaa hieman pilke silmäkulmassa.
Ohjelmistotalo ei ole paikka, johon kymmenen ohjelmoijaa saapuu aamulla, avaa kannettavansa ja josta illalla lähtee valmis järjestelmä.
No, hyvä on. Joskus se todella näyttää siltä... Mutta vain ensi silmäyksellä.
Todellisuudessa hyvä projekti syntyy hyvin erilaisia osaamisia edustavien ihmisten ansiosta. Ohjelmoija rakentaa ratkaisun. UX-suunnittelija pohtii, tietääkö ihminen ylipäätään, mitä sillä pitäisi tehdä. UI-suunnittelija huolehtii, ettei se näytä vuoden 2008 hallintapaneelilta. Markkinoija miettii, miten siitä kerrotaan. Sisällöntuottaja yrittää selittää kaiken tavallisella kielellä. Joku pitää huolta asiakkaista, aikatauluista, laskuista ja organisoinnista. Ja jonkun täytyy vielä muistaa, että tulostimesta loppui paperi.
Juuri siksi teknologiatiimit ovat niin kiinnostavia.
Ohjelmoija – ihminen, joka osaa puhua tietokoneelle
Ohjelmoija voi tulla töihin merkkihupparissa, hienossa t-paidassa, upeissa lenkkareissa ja hajuvedessä, jonka hinta saa hallinnon työntekijän miettimään, työskentelemmekö sittenkin luksusbrändille. Hänellä voi olla mukanaan uusin vempain, puolen kuukausipalkan kuulokkeet ja kannettava, jonka tekniset tiedot näyttävät voimalaitoksen käyttöohjeelta. Aamiaiseksi? Ei pelkkä voilla ja hillolla päällystetty leipä. Se voi olla jogurttia, hyvää leipää, jotain avokadosta, erikoiskahvia tai lounas, joka on valmistettu huolellisemmin kuin moni yritysprojekti.
Ja sitten on se toinen tyyppi.
Huppari. Kuulokkeet. Hiljaisuus. Mieluiten etätöissä. Mieluiten kamera pois päältä. Työpäivän jälkeen tietokone jää päälle, koska pitää vielä ”pelata hetki”. Se hetki päättyy noin kello neljältä aamulla.
Tietenkin on myös kaikenlaisia välimuotoja – ja juuri se on parasta.
Ohjelmoijan ei tarvitse näyttää stereotyyppiseltä ohjelmoijalta. Eikä ohjelmointi enää tarkoita pelkästään koodin ääressä istumista kahdeksan tuntia.
Hyvän kehittäjän on ymmärrettävä, mitä ongelmaa hän on ratkaisemassa. Hänen on osattava keskustella muiden asiantuntijoiden kanssa, ymmärrettävä projektin rajoitteet, ennakoitava teknisten päätösten seuraukset ja joskus sanottava: ”Ei, älkäämme tehkö tätä näin, koska puolen vuoden päästä kadumme sitä”.
Ja silloin alkaa varsinainen tiimityö.
UX/UI – eli miksi tämä painike on juuri tässä
UX ei tarkoita painikkeelle kauniin värin valitsemista.
UI ei myöskään tarkoita sitä, että ”tehdään jotain modernia”.
Digitaalisen tuotteen suunnittelu edellyttää käyttäjän, hänen tavoitteidensa ja rajoitteidensa, päätöksentekotapansa, tottumustensa, tilanteensa ja mahdollisten esteiden ymmärtämistä.
Siksi suunnittelija ei voi katsoa vain näyttöä. Hänen on katsottava ihmistä. Teknologiaa ymmärtävällä suunnittelijalla on vielä yksi valtava etu. Hän tietää, mitä todella voidaan toteuttaa. Hänen ei tarvitse kirjoittaa koodia. Mutta on hyvä, jos hän ymmärtää, miten koodi toimii. Hän tietää, miten frontend eroaa backendistä. Hän tietää, mikä API on. Hän ymmärtää responsiivisuuden rajoitteet, datan, integraatiot, lomakkeet, virhetilat, validoinnin, suorituskyvyn ja muut käyttöliittymään vaikuttavat tekniset seikat.
Kauniin näytön suunnitteleminen, vaikka sitä ei voi järkevästi toteuttaa, on vähän kuin suunnittelisi upean auton, johon ei mahdu moottoria. Voi sen tehdä. Mutta miksi?
Omassa työssäni juuri tällainen osaamisen yhdistelmä on ollut perusta jo vuosien ajan. Grafiikka, UX, UI, visuaalinen viestintä, viestinnän psykologia, markkinointi, sisällöntuotanto sekä lisäksi ohjelmointiosaaminen ja teknologian ymmärtäminen. Ei siksi, että olisin samaan aikaan maailman paras ohjelmoija. Vaan siksi, että tiedän, miten kaikkien näiden osien täytyy liittyä yhteen, jotta tuotteessa on järkeä.
Hyvä suunnittelu ei ala kysymyksestä ”miten tämä piirretään?”.
Se alkaa kysymyksestä ”mitä ihmisen pitäisi tehdä tässä ja miksi?”.
Graafikko – ihminen, joka huolehtii siitä, ettei kaikki näytä sattumanvaraiselta
Graafikko saa usein hyvin konkreettisen tehtävän: ”Tee jotain kivaa”.
Ja sitten alkaa hauskuus.
Sillä ”kiva” voi tarkoittaa mitä tahansa...
Minimalistista.
Tyylikästä.
Teknologista.
Rohkeaa.
Laadukasta.
Modernia.
Tai ”samanlaista kuin kilpailijalla, mutta parempaa”.
Hyvä graafikko ei vain tee kuvia. Hänen on ymmärrettävä brändiä, viestintää, typografiaa, tiedon hierarkiaa, mittasuhteita, kontrastia, kohderyhmää ja kontekstia. Ja jos hän työskentelee digitaalisten tuotteiden parissa, hänen pitäisi ymmärtää myös UX:ää. Grafiikka voi olla kaunista ja silti täysin hyödytöntä. Ja tässä päästään hyvin tärkeään asiaan... Ohjelmistotalossa ei ole yhtä ainoaa ”kauniista asioista” vastaavaa henkilöä.
Suunnittelijan, ohjelmoijan, markkinoijan ja sisällöntuottajan täytyy tulla toimeen keskenään.
Vasta silloin syntyy tuote, joka ei ainoastaan toimi vaan on myös ymmärrettävä, yhtenäinen ja vakuuttava.
Markkinoija – se, joka kysyy jatkuvasti: ”Miten myymme tämän?”
Markkinoijalla on erityinen supervoima.
Hän voi katsoa valmista tuotetta ja kysyä: ”Hienoa. Mutta miksi asiakas haluaisi tämän?” – Ja se on erittäin hyvä kysymys.
Teknologia itsessään on harvoin myyntivaltti.
Asiakas ei osta API:a.
Hän ei osta ohjelmistokehystä.
Hän ei osta kaunista tietokanta-arkkitehtuuria.
Hän ostaa ratkaisun ongelmaansa.
Siksi markkinoijan täytyy osata kääntää teknologian kieli hyötyjen kielelle. Ja sitten vielä keksiä, miten saada joku ylipäätään lukemaan viesti.
Sisällöntuottaja – eli teknologian kääntäjä ihmiskielelle
”Järjestelmä käyttää skaalautuvaa mikropalveluarkkitehtuuria, jossa viestintä on asynkronista...” – Kuulostaa hyvältä. Mutta tietääkö asiakas, mitä hyötyä siitä on hänelle?
Joskus sisällöntuottajan tärkeintä osaamista on sanoa: ”Hyvä. Kirjoitetaanpa tämä nyt niin, että ihmiset ymmärtävät”.
Voi olla erinomainen teknologiaosaaja ja silti kykenemätön selittämään työtään alan ulkopuolisille.
Käyttäjän ei pitäisi tarvita tietotekniikan tohtorintutkintoa tuotteen ostamiseen, tilin luomiseen tai yksinkertaisen asian hoitamiseen.
Assistentti – ihminen, joka tietää kaiken
Tätä tehtävää ei pysty arvostamaan tarpeeksi yhdessä kappaleessa.
Assistentti tietää, mitä pitää tilata.
Hän tietää, mitä ei tilattu.
Hän tietää, mikä lasku odottaa.
Tietää, kenen piti tehdä jotain.
Tietää, kuka ei tehnyt sitä.
Tietää, milloin muistuttaa.
Tietää, missä asiakirja on.
Tietää, että jonkun piti soittaa.
Ja luultavasti huomaa ensimmäisenä, että keittiön kahvi on loppumassa.
Usein juuri tämän henkilön ansiosta muu tiimi voi keskittyä työhönsä sen sijaan, että miettisi, kenen oikein piti tilata paperia, noutaa lähetys tai huolehtia asiakirjoista.
Pomo – eli ihminen, joka tekee päätökset, joita kukaan muu ei halua tehdä
Pomo saattaa ilmestyä paikalle hieman myöhemmin.
Hänellä on oma toimisto.
Hän puhuu paljon puhelimessa.
Hän arvostaa mukavuutta, mutta tuskin tulee paikalle pyjamassa.
Hän käy tapaamisissa.
Joskus yksin.
Joskus hän ottaa mukaan luovan alan ihmisen.
Joskus ohjelmoijien toimitusjohtajan.
Joskus kaikki kerralla, koska asiakkaalla on paljon kysymyksiä.
Pomon täytyy kuunnella.
Hänen täytyy neuvotella.
Hänen täytyy pitää huolta rahasta, ihmisistä, asiakkaista ja yrityksen suunnasta.
Ja joskus hänen täytyy vain sanoa: ”Selvä. Tehdään näin.” Sillä jopa demokraattisin tiimi tarvitsee jossain vaiheessa jonkun, joka ottaa vastuun lopullisesta päätöksestä.
Ja juuri silloin käy ilmi, että teknologiayrityksen johtaminen on paljon muutakin kuin teknologiaa.
Sitten kaikki kokoontuvat saman projektin äärelle
Ja yhtäkkiä käy ilmi, että kaikki ovat oikeassa.
Ohjelmoija sanoo: ”Tätä ei voi tehdä niin kuin suunnitelmassa.”
UX-suunnittelija vastaa: ”Mutta käyttäjän on kuljettava tätä polkua.”
Markkinointi sanoo: ”Asiakas ei ymmärrä tätä.”
Graafikko sanoo: ”Eihän tämä mahdu tänne alkuunkaan.”
Sisällöntuottaja sanoo: ”Mutta emme voi kirjoittaa tätä näin.”
Pomo kysyy: ”Paljonko tämä maksaa?”
Ja assistentti toimiston toisesta päästä: ”Allekirjoittiko joku jo sen laskun?”
Ja juuri siitä syntyy tuote.
Ei pelkästä koodista. Ei pelkästä grafiikasta. Ei pelkästä UX:stä. Ei markkinoinnista – vaan osaamisen yhdistelmästä.
Nykyaikainen ohjelmistotalo on monialainen tiimi. Projektista riippuen mukana voi olla kehittäjiä, UX/UI-suunnittelijoita, QA-asiantuntijoita, projektipäälliköitä, analyytikkoja, DevOps-asiantuntijoita, markkinoinnin ja sisällöntuotannon ammattilaisia sekä liiketoiminnasta vastaavia henkilöitä. Roolit voivat olla erillisiä tai yhdistettyjä, etenkin pienemmissä tiimeissä.
Siksi hyvä yhteistyö näiden ihmisten välillä on niin tärkeää.
Ohjelmoija voi luoda erinomaisesti toimivan järjestelmän.
Suunnittelija voi luoda erinomaisen käyttöliittymän.
Markkinoija voi valmistella erinomaisen kampanjan.
Copywriter voi kirjoittaa erinomaisen tekstin.
Mutta vasta yhdessä he voivat luoda tuotteen, jota joku todella haluaa käyttää.
Ja kun olen työskennellyt tällä alalla kaksikymmentä vuotta, tiedän yhden asian varmasti: teknologia-ala on täynnä ääripäitä.
On huppareihin pukeutuvia ohjelmoijia ja sellaisia, joilla on puolen kuukausipalkan hintaisia t-paitoja.
On ihmisiä, jotka rakastavat toimistoa, ja sellaisia, jotka eivät mieluiten poistuisi koskaan omasta kodistaan.
On pikselintarkkoja perfektionisteja ja ihmisiä, jotka sanovat: ”Siirrä kaksi pikseliä, niin hyvä tulee.”
On pomoja, jotka rakastavat taulukoita, ja sellaisia, jotka suosivat puhelinta.
On UX-suunnittelijoita, jotka aloittavat tutkimuksella, ja sellaisia, jotka avaavat ensin Figman, sekä niitä, jotka vain tietävät.
On ohjelmoijia, jotka pystyvät puhumaan arkkitehtuurista tuntikausia. Ja sellaisia, jotka haluavat vain saada tiketin rauhassa valmiiksi.
Ja ehkä juuri se on tämän alan parasta – meidän ei tarvitse olla samanlaisia.
Meidän täytyy vain osata saada yhdessä aikaan jotain toimivaa.
Ja jos joku samalla tuo hyvää kahvia, uudet tennarit tai erityisen hyvät voileivät, aina parempi.
